Keskustori.fi

TTT | Harhaoppinen

Kuvassa näyttelijät Minna Hokkanen, Jenni Helenius ja Jyrki Mänttäri. Kuvat: Petri Kovalainen.

” Eikö märkä ja lämmin olekaan hyvä juttu?”  ”Ei, jos on eskimo” Jotenkin tuohon tyyliin sanailtiin ajalle niin kovin akuuttia ilmastonmuutosaihetta käsittelevässä Richard Beanin kirjoittamassa Harhaoppisessa.

Esitys maalasi Kellariteatterin intiimille lavalle kuvan meistä ihmisistä, ja teki sen monella tasolla. Yleensä synkistelevästi ilmastonmuutosopista saarnaavat tai sitä skeptisesti arvioivat tutkijat saivat hupaisia piirteitä tässä vauhdikkaasti edenneessä näytelmässä.

Nautin tekstistä, sen keveästä lennosta ja erityisesti ensimmäisen näytöksen modernistishenkisestä lavastuksesta betonilähiökuvineen. Kaunis yksityiskohta oli taustakuvaan vaivihkaa lisätty vesi- ja lumisade.

Oman ulottuvuutensa näytelmään toi paikoin vaikealta tuntuva ilmastontutkimukseen liittyvä käsitteistö. Sitä ei ollut tarkoituskaan ymmärtää, sillä sen tarkoitus oli kuvata koko ilmastonmuutoskeskustelua. Me tavalliset ihmiset emme voi tajuta, me luotamme tutkijoihin.  Tutkijat rakentavat asiasta yksinkertaistetun kuvan, mieluiten sellaisen, jota poliitikot toivovat.  Niinpä mieleeni jäi pyörimään ajatus: Mitä jos ilmasto ei siis muutukaan?

Toni Harjajärvi (Ben) ja Minna Hokkanen (Tri Diane Cassell).

Yliopistomaailman raadollisuus taloudellisine reunaehtoineen, kilpailukenttineen ja juonitteluineen oli tarinan pintaa ja kovaäänisintä osuutta. Syvällä samoilla vesillä piili kuitenkin paljon tärkeämpää kerrottavaa, tarina ystävyydestä ja rakkaudesta. Erityisen koskettavaa oli seurata kovaksi itsensä paaduttaneen tutkijaäidin ja tätä vastaan rajusti kapinoivan tyttären suhdetta.

Näyttelijät vetivät taidolla osuutensa, mutta eniten kolahti kuitenkin nuoren opiskelijapoika Benin hahmo; hänessä oli jotakin kovin tuttua, omasta lähipiiristä löytyvää. Näytelmä laittoi ajattelemaan, kuinka hienoa on, että ihmisillä on haaveita, periaatteita ja uskoa johonkin. Jopa tiedemiehet joutuivat sen Harhaoppisessa tunnustamaan, vaikkakin vain sivulauseessa.  

Suosittelen näytelmää kaikille, sillä sen huumorista, loistavasta tekstistä, herkullisista hahmoista, vakavasta aiheesta ja erityisesti ensimmäisen näytöksen hienosta lavastuksesta riittää koettavaa jokaiselle!

LUE MYÖS: Tiukkoja mimmejä molemmat

Tampereen Työväen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 18.03.2014 16:52

ETSI SIVUILTA

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

loka 14, 2017

Täydellinen yllätys

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä

syys 09, 2016

Vielä yksi elämä

syys 07, 2016

Ystävyyden ylistys

syys 04, 2016

Yksinkertaisesti paras!

syys 03, 2016

Lumoavan ihana ja hauska

elo 31, 2016

Riipaiseva musikaali

elo 31, 2016

Tiikeri ja pupunen

tammi 29, 2016

TTT | Niin kuin taivaassa

tammi 28, 2016

TT | Päätepysäkki

tammi 21, 2016

TTT | Papparaisen uni

tammi 20, 2016

TTT | Lada