VALIKKO

Keskustori.fi

TT | Jatkuvaa kasvua

Antero Alapylpyrää näyttelee vakuuttavasti Tom Lindholm. Tuija Ernamo (vas.) ja Mari Turunen viihdyttävät katsojia useilla eri rooleillaan. Näyttelijäkaartiin kuuluvat vielä Esa Latva-Äijö ja Ville Majamaa. Kuva: Harri Hinkka.

Kirjoittanut Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä
Ohjaus ja musiikki 
Mikko Kanninen
Rooleissa Tom Lindholm, Tuija Ernamo, Esa Latva-Äijö, Ville Majamaa ja Mari Turunen
Lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto
Pukusuunnittelu Mari Pajula
Valosuunnittelu Tuomas Vartola
Äänisuunnittelu Jouni Koskinen
Videomateriaali Joonas Tikkanen
Koreografi Elina Pirinen
Ensi-ilta 6.2.2014 Tampereen Teatteri, Frenckell-näyttämö

Jatkuvaa kasvua

Tiesitkö, että suomalaisten haaveet liittyvät eniten asumiseen & kotiin (65%)? Näin kertoo Jatkuvaa kasvua -näytelmän esite. (Lähde: Veikkauksen haavetutkimus.) Komedian päähenkilö perusinsinööri ja perheenisä Antero Alapylpyrä (Tom Lindholm) ei poikkea tästä. Hän haaveilee talopaketista ja oliko se nyt lehtikuusesta tehdystä terassista...

Jatkuvaa kasvua kuvaa sirkukseksi ja kabareeksi muuttunutta rahan globaalia maailmaa, jossa kukaan ei enää tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Antero menettää työpaikkansa ja ryhtyy grilliyrittäjäksi. Elämä potkii vaan päähän, ja Anteron elämä lipsahtaa raiteiltaan hetkeksi, mutta hän ei valita. Hän keksii taas uuden projektin. ”Ei mikään oo niin viisas kun insinööri.” Eikä hän luovu talohaaveestaan.

Antero kohtaa matkallaan kaikenlaisia, hassuja kavereita. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Hauskimmat naurut saan Esa Latva-Äijön hahmoista, joita nähdään lavalla useita. Tuija Ernamokin muuntuu moneksi.

Tarina on kekseliäästi kirjoitettu. Siinä on yllättäviä käänteitä ja uudelleen törmäyksiä. Hienoa oli se, että tekstissä vilisi tuttuja paikkoja. Milloin oltiin Hakametsässä, Annalassa, Hervannassa... Mainittiin muutama kerta jopa Hämeenkadun ratikka.

Komedian koskettavimman hetken koin, kun Miina (Tuija Ernamo) ja Johanna (Mari Turunen) kohtaavat sillalla. Johanna aikoo hypätä junan alle. Kohtaamisessa oli herkkyyttä, samalla huumoriakin. Miinan sanat upposivat minuun ja myös Johannaan.

Esitys tarjosi myös visuaalisia elämyksiä. Yksi niistä oli lähellä näytelmän loppua, kun Antero vaipui veden alle. Veden liikettä oli ihanaa katsella. Ja ne mystisen kiehtovat siniset läpinäkyvät putket, joissa näyttelijät vuorotellen olivat kertojan roolissa (paitsi Tom Lindholm).

Vaikka Anteron elämä välillä oli niin surkeaa ja myös hupaisaa, loppu sai minut hyvälle mielelle. Kertojien loppulauseet jäivät pyörimään mieleeni: ”Iloisin ja avoimin mielin kohti tulevaisuutta. Mitä ikinä se sitten tuokaan.”

Tampereen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 06.10.2015 15:57

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

satu pikkukuva
loka 28, 2018

Hauska ja haikea Kylä

hannele pikkukuva
syys 04, 2018

Kun kaikki huijaavat

kesä 16, 2018

Asennetta ja huumoria

tammi 28, 2018

Me selvisimme siitä

tammi 26, 2018

Kun ilosta tuli suru

loka 14, 2017

Täydellinen yllätys

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä

syys 09, 2016

Vielä yksi elämä