VALIKKO

Keskustori.fi

TTT | Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Jyrki Mänttäri näyttelee lievästi autistista Christopheria. Kuva: Jouko Siro.

Käsikirjoitus Mark Haddon – Simon Stephens
Suomennos 
Aino Piirola
Ohjaus Otso Kautto
Rooleissa Jyrki Mänttäri, Auvo Vihro, Miia Selin, Minna Hokkanen, Eeva-Riitta Salo, Petra Ahola, Samuli Muje, Jari Leppänen, Jukka Saikkonen
Lavastus- ja pukusuunnittelu Tarja Lapintie
Kampauksien ja maskien suunnittelu Emmi Lahtinen ja Sari Rautio
Valosuunnittelu Kyösti Kallio
Äänisuunnittelu TJ Mäkinen
Ensi-ilta 2.9.2014 Tampereen Työväen Teatteri, Eino Salmelaisen näyttämö

Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Tarinan kirjoittaja Mark Haddon luonnehtii blogissaan sen kertovan ”erilaisuudesta, ulkopuolisuudesta sekä maailman näkemisestä yllättävällä ja paljastavalla tavalla”.

Yöllisen koiran merkillinen tapaus on mysteerinäytelmä ja selviytymistarina. Autistisen Christopherin tarina.

Christopher (Jyrki Mänttäri) ryhtyy selvittämään naapuritalon Wellington-koiran surmaa, ja hän uskaltautuu ensi kertaa omaa kotikatuaan etäämmälle ja juttusille vieraiden kanssa. Samalla poika tulee paljastaneeksi omaa elämäänsä varjostaneen mysteerin.

Ihan alussa minulla kesti hetken ennen kuin pääsin näytelmään mukaan, mutta sitten tarina pääsi kunnolla vauhtiin ja esitys imaisi minut täysillä mukaansa.

Näytelmä oli erittäin vaikuttava. Jokaisella, pienelläkin yksityiskohdalla tuntui olevan paikkansa. Näyttelijät, lavastus ja sen käyttö esityksen aikana, äänet, valot.. Kaikki toimivat ihailtavan hyvin yhteen luoden intensiivisen tunnelman.

Tätä tunnelmaa lisäsi vielä se, että rekvisiittaa oli vähän, lavastus oli koruton, pelkistetty ja tumma. Näyttelijät toimivat välillä kertojina ja rekvisiittanakin, kuten pankkiautomaattina (Petra Ahola). Esitystapa oli hyvin tehokas, ja suurkaupungin ahdistava syke välittyi katsomoon. Näytelmässä lavastuksella oli tärkeä rooli, ja se yllätti monipuolisuudellaan. Kuinka upeasti näyttelijät käyttivät sitä esityksessä.

Ohjaaja Otso Kautto kertoo näytelmästä: ”Kyse ei ole missään vaiheessa sairaskertomuksesta: kyse on ennenkaikkea teatterista ja erään henkilön esittämisestä.” Silti Jyrki Mänttärin hienosti tulkitsema Christopher herätti minut ajattelemaan autistisen maailmaa ehkä ensimmäistä kertaa kunnolla sekä myös ihmisten erilaisuutta. Miten ahdistavalta jokin tilanne voikaan tuntua? Miten niin erilailla voimmekaan kokea saman asian?

Tampereen Työväen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 06.10.2015 16:04

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

satu pikkukuva
loka 28, 2018

Hauska ja haikea Kylä

hannele pikkukuva
syys 04, 2018

Kun kaikki huijaavat

kesä 16, 2018

Asennetta ja huumoria

tammi 28, 2018

Me selvisimme siitä

tammi 26, 2018

Kun ilosta tuli suru

loka 14, 2017

Täydellinen yllätys

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä

syys 09, 2016

Vielä yksi elämä