Keskustori.fi

TTT | Vielä ehtii

Kuvassa Jarno Hiilloskorpi, Liisa Roine, Eila Roine ja Maria Aro. Kuva Kari Sunnari.

Rooleissa Eila Roine, Maria Aro, Liisa Roine, Jarno Hiilloskorpi, Matti Pussinen-Eloranta, Kristiina Hakovirta
Käsikirjoitus Carin Mannheimer
Suomennos Liisa Urpelainen
Ohjaus Tommi Auvinen
Lavastus Hannu Lindholm
Valosuunnittelu Sami Rautaneva
Ensi-ilta 11.9.2014 Tampereen Työväen Teatteri, Suuri näyttämö

Vielä ehtii

Onneksi meillä on Eila Roine. Tampereen tähtidiivaa alkaa kuitenkin väkisinkin käydä sääliksi, kun hänen olisi lähes yksin pelastettava teatterilavalla täysin mitään sanomaton kappale.

Ruotsalaisen Carin Mannheimerin ansioluettelo on käsiohjelmassa vaikuttava. Siksi tuntuukin kummalliselta, että ensimmäisen näytöksen loppupuolella alan tosissani pohtia TTT:n penkissä, olenko koskaan nähnyt näin huonosti kirjoitettua näytelmää.

Vielä ehtii (I sista minuten) pohtii periaatteessa tärkeitä teemoja: vanhenemista, yksinäisyyttä, ystävän ja kontaktien kaipuuta, täyttymättömiä haaveita, kuolemaakin. Niihin ei vain missään vaiheessa tätä näytelmää päästä toden teolla kiinni, vaikka välillä yritetään olla niin hauskoja että!

Ensimmäinen näytös on silkkaa kärsimystä. Ihmiset tulevat ja menevät, ovikello ja kännykkä soivat, korttia pelataan ja maanantailounasta syödään – ja sitten taas ei. Kohtaukset haihtuvat kuin savuna ilmaan, eikä kenestäkään näytelmän henkilöstä saa otetta.

Läheisyyden kaipuun teema nousee idulle vasta loppukohtauksessa. Senkin ohjaaja leikkaa kesken poikki eli henkilöt poistuvat näyttämöltä puolihämärässä ennen kuin katsomon valot syttyvät. Miksi?

Väliajan jälkeen päästään vähän enemmän asiaan, mutta kovin pinnalliseksi jää. Näyttelijätkin tuntuvat vaistoavan, ettei tästä kappaleesta oikein painavaa sanottavaa löydy. Roolit kohkataan läpi reilusti ylinäytellen ja levottomasti liikehtien.

Eila Roineen harteille on heitetty kohtuuttoman suuri taakka. Sisällötön näytelmä ei sillä parane, että hän yrittää parhaansa ja osaa hauskuuttaa katsojia. Se voi vielä ihan oikeastikin käydä ilta illan jälkeen raskaaksi seniorinäyttelijättärelle.

Jarno Hiilloskorven kyvyt menevät kokonaan hukkaan lääkäri Perin ohuessa hahmossa. ”Monitoimi-Staffania” esittävä Matti Pussinen-Eloranta edustaa ruotsalaisessa näytelmässä ilmeisesti pakollista kiintiöhomohahmoa, joka on tässä kappaleessa paitsi tarpeeton, myös epäuskottava. Eniten ”oikeassa roolissaan” tuntuu olevan Maria Aron Annlouise.

Ruotsalainen, kepeä ja elämänmyönteinen huumori on suomalaisella näyttämöllä vaikea aihe. Mannheimerin näytelmä ei tee lajista ainakaan yhtään helpompaa. Kenties Vielä ehtii toimisi paremmin päänäyttämöä pienemmillä estradeilla.

Tampereen Työväen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 06.10.2015 16:05

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä

syys 09, 2016

Vielä yksi elämä

syys 07, 2016

Ystävyyden ylistys

syys 04, 2016

Yksinkertaisesti paras!

syys 03, 2016

Lumoavan ihana ja hauska

elo 31, 2016

Riipaiseva musikaali

elo 31, 2016

Tiikeri ja pupunen

tammi 29, 2016

TTT | Niin kuin taivaassa

tammi 28, 2016

TT | Päätepysäkki

tammi 21, 2016

TTT | Papparaisen uni

tammi 20, 2016

TTT | Lada