Keskustori.fi

TTT | Kainon laulu

Kuvassa Samuli Muje (vas.), Petra Ahola ja Jari Ahola. Valokuva Kari Sunnari.

Rooleissa Petra Ahola, Jari Ahola, Kristiina Hakovirta, Pentti Helin, Jari Leppänen, Samuli Muje, Miia Selin
Käsikirjoitus Urban Lindh ja Kati Kaartinen
Ohjaus Maarit Pyökäri

Lavastus-, puku- ja videosuunnittelu Reija Hirvikoski

Valosuunnittelu Timo Alhanen
Äänisuunnittelu Kalle Nytorp
Videot Ilari Kellokoski
Ensi-ilta 16.10.2014 Tampereen Työväen Teatteri, Suuri näyttämö

Kainon laulu

Tampereen Työväen Teatterin Kainon laulu yllättää jo alussa. Se on tositarinaan perustuva historian oppitunti lapsen silmin nähtynä ja lapsen äänellä kerrottuna – tuttu tarina, jonka toteutumistapa on tutustumisen arvoinen. Se pakottaa kysymään, miten paljon maailma on edes muuttunut Suomen sotien jälkeen?

Kaino Kaarina Svensson o.s. Kotiranta syntyi Karjalassa vuonna 1935. Talvisodan syttyessä perhe lähti evakkoon Tornioon ja palasi jatkosodan jälkeen takaisin kotiin. Seitsemänvuotiaana, vuonna 1942, Kaino ja hänen kaksi veljeään lähetettiin sotalapsiksi Ruotsiin. Ja sitten takaisin Suomeen, jossa puhutaan outoa kieltä, jossa ei saa edes suklaamaitoa ja lopulta kukaan ei ole enää mistään kotoisin.

Näyttelijäkaarti leikkii suomen ja ruotsin sekamelskalla sulavasti: Petra Ahola loihtii Kainosta koskettavan pikkutytön, isoveli Arvo (Samuli Muje) laulaa Tryggare kan ingen vara juuri sopivasti murtaen eikä tunnelmaa latista vähäänkään, että noin nelivuotiaalla pikkuveljellä, Matilla (Jari Ahola) on parta – lavasteilla, äänillä ja videoilla saadaan aikaan todentuntuisia tilanteita. Niin todellisia, että olisin pelästynyt lähestyvää pommikonetta, ellen olisi sentään Turun saariston karaisema kasvatti.

Sattumaa ei liene sekään, että äitimamma ja isäpappa näyttävät muutenkin kuin lapsen silmissä osittain samoilta sekä Suomessa että Ruotsissa: ensiksi mainittua esittää molemmissa rooleissa Kristiina Hakovirta, jälkimmäistä Pentti Helin. Haitaristin homman lisäksi viiden roolin haltija Jari Leppänen kiteyttää sanoman Farridaddin vaatteissa niin, että emme ole tyytyväisiä, vaikka kaikki on hyvin. Onko suurin vika siinä, että ollaan tyytymättömiä?

TTT:n Kainon laulu soi allekirjoittaneelle niin kauniina, että olisin saattanut jopa liikuttua, ellei Sip… eikun saaristo olisi minua kovaksi pojaksi kasvattanut.

Tampereen Työväen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 06.10.2015 16:06

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

loka 14, 2017

Täydellinen yllätys

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä

syys 09, 2016

Vielä yksi elämä

syys 07, 2016

Ystävyyden ylistys

syys 04, 2016

Yksinkertaisesti paras!

syys 03, 2016

Lumoavan ihana ja hauska

elo 31, 2016

Riipaiseva musikaali

elo 31, 2016

Tiikeri ja pupunen

tammi 29, 2016

TTT | Niin kuin taivaassa

tammi 28, 2016

TT | Päätepysäkki

tammi 21, 2016

TTT | Papparaisen uni

tammi 20, 2016

TTT | Lada