Keskustori.fi

Moraalikoodeja kutkuttavasti nurin

TTT | Suku on syvältä

Kinastelevia veljeksiä näyttelevät Pentti Helin ja Aimo Räsänen, vieressä ihmettelee Tuire Salenius. Kuva Kari Sunnari.

Tilannekomedia ja komedia, elokuvissa ja teatterissa, on taiteen laji, jossa joudun menemään omalle epämukavuusalueelleni. Kärsin nimittäin erittäin voimakkaasta ja kiusallisesta myötähäpeästä. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja marssin suoraan päin koitosta. Selvisin pienillä vaurioilla.

Komedian keinoin käsiteltiin, todella kepeästi, kuolemaa, moraalikoodeja, sisarusten hankalia välejä ja saatiin omatunnot soimaamaan perhettä hajoittavan käytöksen vuoksi. Itse löysin näytelmästä jopa rotuepätasa-arvoa ruokkivia piirteitä. Miksi palveluskunta ja sairaanhoitaja olivat "värillisiä", kun taas perhe ja lääkärit valkoihoisia?

Näytelmän herkullisinta antia oli veljesten, Normanin (Pentti Helin) ja Arthurin (Aimo Räsänen), jatkuva kinastelu, piikittely ja kuittailu toisilleen. Asiasta kuin asiasta. Se oli jopa täysin realistisen kuuloista. Perheen naisten roolit jäivät pahasti veljesten varjoon. Puerto Ricolaisen kotihengettären, Fabianan (Miia Selin), puheen aksentti viihdytti paremmin kuin Normanin vaimon (Teija Auvinen) jatkuva huuto ja nalkutus. Hmmm, peilasinkohan nyt omaa käytösmalliani tässä?

Myötähäpeä iski pahemmin vasta toisella puoliajalla kohelluksen yltyessä itselleni kovin vieraisiin sfääreihin. Näytelmä on kevyttä viihdettä rankoista aiheista ja komedian ystävät varmasti viihtyvät sen parissa. Se rullasi mukavasti rytmittyen eteenpäin eikä rauhallisia hetkiä juurikaan ollut.

Suku on syvältä

Käsikirjoitus Larry David
Suomennos Reita Lounatvuori
Ohjaus Tuomas Parkkinen
Lavastussuunnittelu Annukka Pykäläinen
Pukusuunnittelu Jaana Aro
Valosuunnittelu Sami Rautaneva
Äänisuunnittelu Jarkko Tuohimaa
Kantaesitys 20.10.2016 Tampereen Työväen Teatteri, Suuri näyttämö

Teatterin sivulle

Jaa