VALIKKO

Keskustori.fi

Pakolaisten maailma vain näyttää mustavalkoiselta

TT | Pakolaiset

Vanhat herrat Heikki Kinnunen (vas.) ja Esko Roine  (kuva: Moe Mustafa)

 

NÄYTTÄMÖN mustavalkoinen maailma vie katsojan suoraan viime vuosisadan alkuun.
Mikko Roihan dramatisointi Johannes Linnakosken romaanista Pakolaiset ei tarjoa katsojalle valmista rinnastusta nykyhetkeen. Roiha näyttää Linnakosken maailman ja antaa katsojalle luvan tulkita ihan itse.

Romaani kertoo tarinan vanhasta miehestä, joka nai nuoren tytön. Tytön perhe haluaa naittaa hänet miehelle rahan vuoksi. Tyttö onkin raskaana toiselle miehelle, ja perhe pakenee häpeää Hämeestä Savoon.

Heikki Kinnunen on vävy Juho Uutela. Keskitalon perheen vanhempia esittävät Esko Roine ja Ritva Jalonen. Tyttären Mantan rooliin on lainattu Riikka Puuumalainen Tanssiteatteri Minimista. Hän vastaa myös koreografiasta.

Pakolaiset on herrojen Kinnunen ja Roine voimannäyte. Heikki Kinnunen osoittaa jälleen kerran olevansa niin paljon muutakin kuin Viljoa ikuisesti etsivä televisiokoomikko. Hän ottaa vakuutttavasti haltuunsa Uutelan särmikkän roolin toisaalta itsekkäänä ja osin katkeranakin toisaalta menneitä tekojaan katuvana ja anteeksinantavana talonpoikana, joka työtä tehden on raivannut itselleen paremman osan elämästä.

 

OHJAAJA uskaltaa antaa taukojen puhua. Näytelmän rytmi vaihtelee, kuten pitääkin. Roiha ei pelkää katsojan pitkästyttämistä näennäisen rauhallisilla jaksoilla, joissa sanoittakin sanotaan paljon. Hän antaa katsojalle tilaa ajatella itse.

Roiha on tehnyt Riikka Puumalaisen Mantasta mykän. Mykkyys korostaa Mantan häpeää. Se alleviivaa kapinaa avioliitolle, johon nuori nainen pakotettiin alun perin perheen talouden pelastamiseksi. Puumalainen kuvaa nuoren naisen epätoivoa, vihaa ja rakkautta tanssin ja liikkeen kautta.

Pakolaiset on monin paikoin minimalistista ilmaisua, jonka vastapainona on vahvaa liikettä. Ritva Jalonen kertoo tunteiden kirjon pienellä hartioiden liikkeellä. Niin jännitys ja kuin helpotuskin välittyvät näyttämöltä katsomoon, vaikka liike on tuskin silmin havaittava. Toisena ääripäänä on Puumalaisen hurja tanssi.

 

 Savolaiset: Pekko Käppi, Elisa Piispanen ja Eeva Hakulinen. (kuva: Moe Mustafa)

 

MUSIIKISTA vastaa Pekko Käppi. Käpin ulvova jouhikko on huikea vastavoima soinnukkaalle virsien veisuulle. Körttiniekut kuuluvat asiaan, kuten virren 332 ”Herraa hyvää kiittäkää” vanhaa perinnettä edustavassa b-sävelmäversiossa.

Käppi on jouhikkonsa kanssa näyttämöllä muiden mukana. Musiikki ei ole vain säestystä vaan itsenäinen kerronnan muoto, joka vie tarinaa eteenpäin.

Pakolaiset ei ole kevyt tai viihdyttävä. Mutta teatteria se on, ja sen synnyttämät ajatukset ja näyttämökuvat nousevat mieleen vielä pitkään.

Kirjoittaja teki ensimmäisen teatterijuttunsa 19-vuotiaana, eikä vieläkään ole lakannut hämmästelemästä näyttämötaiteen sielua hoitavaa voimaa.

 

Pakolaiset

Perustuu Johannes Linnankosken romaaniin
Dramatisointi, ohjaus ja lavastussuunnittelu: Mikko Roiha
Musiikki: Pekko Käppi
Rooleissa: Heikki Kinnunen, Eeva Hakulinen, Esko Roine, Ritva Jalonen, Riikka Puumalainen, Martti Manninen, Antti Tiensuu, Pia Piltz, Elisa Piispanen, Pekko Käppi
Ensi-ilta: Kantaesitys 17.1.2019 Tampereen Teatterin päänäyttämöllä

Teatterin sivulle

Jaa

ETSI SIVUILTA

SUOSITUKSET | TEATTERIIN

tammi 16, 2019

Matka aikuisuuteen

satu pikkukuva
loka 28, 2018

Hauska ja haikea Kylä

hannele pikkukuva
syys 04, 2018

Kun kaikki huijaavat

kesä 16, 2018

Asennetta ja huumoria

tammi 28, 2018

Me selvisimme siitä

tammi 26, 2018

Kun ilosta tuli suru

loka 14, 2017

Täydellinen yllätys

syys 09, 2017

Taitavat kissat lumoavat

loka 16, 2016

Keho äänen syleilyssä