TTT | Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä
Tutut näyttelijät nähdään lavalla: Esko Roine, Aimo Räsänen ja Miia Selin. Kuva: Kari Sunnari.
TÄMÄ oli syksyn ensimmäinen ensi-ilta kohdallani. Turvavälit penkeissä, kahvijonossa, joka paikassa vain korostivat outoa tunnelmaa. Yleisö ei juurikaan edes keskustellut keskenään ennen esityksen alkua ja yskijät saivat melko kylmiä katseita ylleen.
Tästä tunnelmasta siirtyminen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan maailmaan, sanaleikein höystettyyn juroon huumoriin, vei oman aikansa.
Lavastus oli yksinkertaisen karu, mutta toimiva. Hyvin eleettömästi, pienillä kikoilla, siirryttiin autoon, lentokoneeseen ja jopa bordellin kautta luostarin majataloon. Eleettömyys jätti tilaa katseelle seurata näyttelijöiden työskentelyä ja kuunnella tekstiä.
Pienet kommellukset liitettiin ammattitaidon tuomalla varmuudella sujuvasti juoneen. Oikeastaan parasta oli tilannekomiikka näyttelijöiden repeillessä itse muutamissa kohtauksissa. Tämähän on sitä elävää teatteria!
Jostain syystä tunsin hetkittäin haikeutta ja jopa surua katsellessani vanhan miehen tuskaa menetetystä ajokortista. Vanheneminen ja luopuminen olivatkin ensimmäisen puoliajan teemoja. Toisella puoliajalla käytiinkin sitten hurjan seikkailun lomassa läpi kaikki siihen liittyvät vaivat ja taudit. Myötähäpeästä vahvasti kärsivänä hieman jännitin sietokykyni riittävyyttä. Turhaan, sillä Kyrön teksti on älykästä huumoria ja sanataiteilua, jota mielellään kuuntelee.
Mielensäpahoittajan teksti on hyvin monitasoista. Se on muutakin kuin huumoria. Se on myös surua, iloa, inhimillisyyttä, välittämistä sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kirjoittaja toteuttaa omaa luovuuttaan siirtolapuutarhalla siirtelemällä kasveja ja nauttii toisten luovuudesta teatterin maagisessa maailmassa.
Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä
Käsikirjoitus: Käsikirjoitus Tuomas Kyrön kirjan pohjalta Seija Holma
Ohjaus: Aimo Räsänen
Ensi-ilta: 22.9.2020 Eino Salmelaisen näyttämö, Tampereen Työväen Teatteri
