Keskustori.fi

Elvis täyttäisi 76 vuotta lauantaina 8.1.

Vuonna 1961 kuningas kunnioitti Pearl Harborin muistoa.

Kuvat Kari Pajun arkisto

Kirjoittaja on Keskustori.fin www-suunnittelija, joka on omistautunut Elviksen muiston vaalimiselle.

Elvis Presley esiintyi 60-luvun alussa ainoastaan kolmessa konsertissa. Kaksi ensimmäistä pidettiin Memphisissä ja sen jälkeen rantauduttiin Havaijille, jossa Elvis osallistuisi uransa siihen asti suurimpaan ja julkisuusarvoltaan näkyvimpään hyväntekeväisyystempaukseen. Olisi myös ensimmäinen kerta, kun viihdetaiteilija ja varsinkin rock’n’roll -artisti esiintyisi hyvän asian puolesta näin mittavassa ja kansallisesti merkittävässä tapahtumassa.

Konsertilla kerättiin varoja vuonna 1941 Pearl Harborin hyökkäyksessä uponneen taistelulaiva USS Arizonan uhrien muistomerkkirahastoon. Vaikka USS Arizona ei ehtinyt toisessa maailmansodassa ampua laukaustakaan, aluksesta oli tullut joukkohauta yli tuhannelle sotilaalle.

Kun muutama vuosi sodan päättymisestä oli kulunut, alkoivat tietyt tahot suunnitella alueelle muistomerkkiä. Muistomerkkirahastossa oli jo lähes 300 000 dollaria, mutta vielä kaivattiin lisää. Toimeen tarttui Honolulu Advertiserin toimittaja George Chaplin, joka oli USA:n virallisen sotalehden The Stars And Stripes -toimittaja. Hän lähetti joulukuussa 1960 kirjeen mannermaan sanomalehdille, jossa näitä pyydettiin mainitsemaan muistomerkkiä koskeva keräys.

Eversti lumoaa kenraalit ja amiraalit

Kaikkein tärkein yhteydenotto tuli länsirannikolta: Los Angeles Examiner oli julkaissut jutun pääkirjoituksessaan, ja sen oli nähnyt myös Elviksen manageri Eversti Parker, joka soitti välittömästi Chaplinille: ”Tiedän erään nuoren miehen, jonka palveluksesta saattaisi olla suuri apu…”, aloitti Parker puhelun. Hän kertoi, että Elvis olisi lähiaikoina tulossa Havaijille filmaamaan elokuvaa. Jos Chaplin vain hoitaisi tarvittavat käytännön järjestelyt ilmaiseksi, niin Elvis olisi valmis esiintymään ilman erillistä korvausta hyväntekeväisyyskonsertissa, jonka tuotto lahjoitettaisiin lyhentämättömänä muistomerkkirahastoon. Chaplin otti Parkerin tarjouksen kiitollisin mielin vastaan.

Eversti saapui Havaijille tammikuussa. Hänen täytyi vielä vakuuttaa varsin vanhoilliset muistomerkkikomission jäsenet konsertin kannattavuudesta. Ron Jacobs, joka oli radio KPOI:n tiskijukka, muistelee erästä palaveria: ”Olin paikalla kun Parker jakeli käskyjä koko Tyynenmeren alueen korkea-arvoisimmille upseereille. Vaikka Parker olikin vain Tennesseen osavaltion kunniaeversti, hän kykeni täydellisesti hypnotisoimaan aidot kenraalit ja amiraalit puheellaan. Kun upseerit poistuivat tilaisuudesta, ojennettiin heille samalla valokuva Elviksestä. Heidän täytyi hillitä itsensä, etteivät olisi näyttäneet innokkailta Elvis-faneilta.”

Sanomattakin oli selvää ettei konsertin pitämiselle olisi enää mitään esteitä.

Kuningas laskeutuu Havaijille

Elvis konsertoisi lauantaina 25. maaliskuuta Bloch Arenalla, joka sijaitsi lähellä Pearl Harborin satamaa. Alkuperäiseksi konserttipäiväksi ilmoitettiin palmusunnuntai 26. maaliskuuta, mutta ajankohtaa ei tuolloin pidetty soveliaana rock-konsertin pitämiselle, joten sitä aikaistettiin päivällä.

25. maaliskuuta kello 12.15 kosketti Pan American Airwaysin suihkukone Honolulun kansainvälisen lentokentän pintaa. Samalla rikkoontui äänivalli – ei suinkaan koneen ansiosta, vaan 3000 hysteerisen fanin kirkuessa tervehdystään: ”Hi, E-L-V-I-S…!” Innokkaimmat fanit olivat saapuneet paikalle yli kolme tuntia etuajassa. Joukossa oli teinien lisäksi yllättäen myös vanhempaa väkeä. Lopulta heidän odotuksensa palkittiin, kun noin vartti laskeutumisen jälkeen heidän lentopelosta kalpea idolinsa ilmestyi koneen ovensuuhun. Samalla koneella saapui Havaijille myös näyttelijä James Stewart perheineen, mutta Jimmyä ei huomannut kukaan.

"He tappavat hänet!"

Parhaiten tuota lentokentällä ja hotellilla vallinnutta anarkiaa kuvaili shown esiintyjäkaartiin kuulunut kantrikoomikko Minnie Pearl: ”Sitä kaaosta ei voi kuvailla sanoin. En ole eläessäni nähnyt niin paljon naisia. He kiljuivat. He ulvoivat. Olin aivan kauhuissani. Ajattelin: ’He tappavat hänet.’

Menimme Hawaiian Village -hotelliin. Siellä oli viisisataa kirkuvaa naista eikä aitaa niin kuin lentokentällä. Joten se oli tosi vaarallista. Nousimme Elviksen kanssa limusiinista – en unohda sitä koskaan. Poliisit muodostivat ihmisketjun pitääkseen ihailijat takanaan, mutta väki pääsi läpi. Naisia, kiljuvia naisia, kaikenikäisiä kävivät kiinni Elvikseen. Eversti Parker pelästyi tietenkin kuollakseen.

Pääsimme lopulta pakoon ja sisään hotelliin. Kysyin Elvikseltä: ’Miten sinä kestät tuollaista?’ Hän vastasi: ’Siihen tottuu.’ Mihin sanoin: ’Nuo naisethan voisivat tappaa sinut.’ Hän vastasi: ’Eivät he minulle pahaa tee.’”

Kultainen idoli parrasvaloissa

Väkeä alkoi valua konserttipaikalle puoli neljältä iltapäivällä, ja kolme tuntia myöhemmin oli liikenne jo jumissa. Ihmiset ryntäsivät sisään Bloch Arenan porttien avautuessa. Sali, jonne mahtui noin 5000 henkeä, oli täynnä viidessätoista minuutissa. ”Paikalla oli satoja, jotka eivät olleet varsinaisia Elvis-faneja, mutta jotka olivat tulleet konserttiin tukeakseen rahastoa tai vain keksiäkseen, minkä vuoksi ’Kuningas Elvis’ oli ansainnut kruununsa ja miksi hän tienasi kymmenen kertaa enemmän kuin Amerikan presidentti.”, kirjoitti Honolulu Advertiser.

Kesti vielä kaksi ja puoli tuntia ennen kuin Elvis saapuisi lavalle. Vihdoin, puolivillaisten lämmittelyesitysten jälkeen Amiraali Robert L. Campbell aloitti lyhyen puheen, josta saattoi jo fiksuimmat päätellä, että jotain kivaa oli tulossa: ”Tämän illan kunniavieraamme on kunnon amerikkalainen. Hän on esiintynyt useissa päärooleissa. Yhdessä näistä rooleista hän on esiintynyt USA:n armeijan sotilaana – hänen suorituksensa oli erinomainen. On ilo toivottaa tervetulleeksi, ja esitellä teille ELVIS PRESLEY!” Valtaisa huutomyrsky halkoi ilmaa kun kullalla silattu komistus astui lavalle. Elvis oli pukeutunut vuoden –57 kultalamé-takkiin, hopeanhohtavaan paljetein koristeltuun paitaan ja tummansinisiin housuihin.

"Elvis on musiikin messias"

Honolulu Advertiserin toimittaja ei säästellyt ylisanoja seuraavana päivänä julkaistussa artikkelissa: ”Elvis on musiikin Messias. Hänellä on eläimellistä magnetismia, mikä välittyy hänestä voimakkaammin kuin kenestäkään muusta aikaisemmin näkemästämme tai kuulemastamme viihdetaiteilijasta. Hänellä on lähes diktatorinen valta faneihinsa. Olen toiminut sekä Johnnie Rayn että Frank Sinatran mainosagenttina, mutta voin kertoa, että Elvis kykenee ajamaan faninsa sellaiseen tilaan, mihin kumpikaan entisistä asiakkaistani ei pystynyt.”

Konserttia oli valvomassa 12 moottoripyöräpoliisia ja joukko siviilipukuisia poliiseja. Yksi konstaapeleista tilitti tuntemuksiaan shown jälkeen: ”Se oli tuskallinen kokemus. Enpä haluaisi olla Presleyn housuissa… en, jos nuo kaikki kakarat huutaisivat minulle koko ajan.”

Myös radiotoimittaja Ron Jacobs oli paikalla: ”Ilmassa oli sähköä ja jännitettä jollaista aisti vain Elvis-konserteissa. Olen nähnyt monia konsertteja: The Beatles, Rolling Stones, Michael Jackson, ’N Synch jne. Mutta kukaan heistä ei synnyttänyt yleisössä sellaisia reaktioita kuin Elvis.”, hän kertoi vuosia myöhemmin, ja jatkoi: ” Olin ihmeissäni kuinka niin pieni ryhmä muusikkoja pystyi luomaan niin 'paljon' musiikkia. Elvis visualisoi musiikkia lavaliikehdinnällään. Kaikkein hienoin hetki oli se, kun Elvis lopetti esityksensä Hound Dogiin, ja luisui polviensa varassa ainakin kuuden metrin matkan lavan poikki.”

Konsertin lopussa kuulemme legendaariset sanat: ”Elvis has left the building!” Ja varsin kauan Elvis pysyikin poissa rakennuksesta, sillä tämän konsertin jälkeen Elvis keskittyi ainoastaan elokuvien tekemiseen, eikä esiintyisi elävän yleisön edessä yli seitsemään vuoteen.

Paluu Pearl Harboriin

Konsertin tuoton tavoitteet ylitettiin. Muistomerkki valmistui seuraavana vuonna ja vihittiin käyttöön Arizonan muistopäivänä 30. toukokuuta 1962. USS Arizona Memorial on yksi Yhdysvaltojen suosituimmista turistinähtävyyksistä, siellä vierailee yli miljoona ihmistä vuosittain.

Elvis saapui katsastamaan muistomerkkiä vasta elokuussa 1965 Paradise Hawaiian Style -elokuvan filmausten aikoihin. ”Hienoa, että se on noin vaatimattoman oloinen. Olen todella iloinen, että se ei ole liian pramea”, totesi Elvis nähdessään monumentin ensimmäistä kertaa. Elvis ja Eversti Parker laskivat kaksi suurikokoista seppelettä muistomerkin sisällä sijaitsevalle alttarille. Toista seppelettä koristi 1177 punaista neilikkaa – yksi jokaista Arizonalla hukkunutta kohti.

Elvis oli tyytyväinen, että sai olla osallisena jossakin näin merkittävässä asiassa: ”On hienoa, että elämänsä aikana saa mahdollisuuden tehdä jotakin tämän kaltaista. Tällainen työ toimii hyvänä vastakohtana viihdyttämiselle, ja on juuri sen vuoksi erityisen palkitsevaa.”

Lue aiheesta lisää: www.elvisinhawaii.com 

Jaa

Viimeksi päivitetty 07.01.2013 17:22