Keskustori.fi

Näyttelijä Emmi Kaislakarilla ympyrä sulkeutuu

TTT:n Gabriel, tule takaisin! ensi-illassa 31. elokuuta.

Gabriel, tule takaisin! on Mika Waltarin klassikko häpeämättömästä petturista ja hänen palvojistaan. Tämä klassikko tulee ensi-iltaan Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa keskiviikkona 31. elokuuta. Sydämettömän komedian on ohjannut Tiina Puumalainen.

Ensimmäisen ensi-iltansa Kellariteatterissa kokee myös Emmi Kaislakari, joka on kiinnitetty teatteriin tänä syksynä. TTT:n Vanhalla päänäyttämöllä hänet nähtiin jo viime syksynä ja keväänä näytelmässä Elokuu.

Kerrotko roolistasi?

– Näyttelen Railia, joka on kahden vanhanpiian sisarentytär. Vanhat rouvat ovat Railin huoltajia. Hän näkee melkein heti, että Gabriel on huijari. Railille Gabriel on myös mahdollisuus päästä pois siitä elämästä, jota hänen tätinsä elävät pienessä maalaiskylässä.

Mikä on ollut haastavinta roolissasi?

– Raili on enemmän tarkkailija. Haastavinta on ollut se, miten näytellä mielenkiintoista hahmoa, joka on taustalla ja saada hänet täydeksi kokonaiseksi henkilöksi. Tämä ei ole perinteinen farssi. Hahmot ovat todellisia, mutta ne eivät saa olla ylivietyjä karikatyyrejä.

Ensi-ilta on tänään keskiviikkona 31. elokuuta. Mitä päässä pyörii tällä hetkellä?

– Ennakkonäytöksissä saimme hyvän vastaanoton, ja ihmiset nauroivat. Silloin onkin parasta näytellä, kun yleisö tulee puoliväliin vastaan. Olen hyvillä, innokkain ja tutkivin mielin.

Kuvassa Emmi Kaislakari ja Pentti Helin. Tätejä näyttelevät Jaana Oravisto ja Soili Markkanen.

Onko sinulla rituaaleja ennen ensi-iltaa?

– Olen kova jännittämään, ja minua rauhoittaa kävely luonnossa. Nukun pitkään ja lähden lenkille. Verryttelen ja lämmittelen hyvissä ajoin ennen teatteria. Pyllylle potkut pitää ehtiä tehdä koko työryhmälle ennen esitystä.

Muistatko ensimmäisen ensi-iltasi?

– Ensimmäinen ensi-iltani oli itse asiassa Tiina Puumalaisen äidin Eila Puumalaisen ohjaama Prinssi ja kerjäläispoika. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun näyttelen Tiinan ohjauksessa.

– Olin silloin noin kahdeksan vanha, ja näyttelin kuolemaan tuomittua miestä turkulaisessa harrastajateatterissa Hupsis. Sen muistan, että jäin lavalle seisomaan ja katsomaan muiden kohtauksia.

Miten päädyit Turusta Tampereelle?

– Tiesin jo 4–5-vuotiaana, että haluan näyttelijäksi ja laulajaksi. 21-vuotiaana vuonna 2006 pääsin sitten Nätyyn opiskelemaan näyttelijäksi. Viihdyn täällä todella hyvin.

Esityskuva Kari Sunnari

Tampereen Työväen Teatteri 

Jaa

Viimeksi päivitetty 31.08.2011 17:39