Keskustori.fi

Kotiteollisuuden jätkät eivät ole enää pumpulissa

Jouni Hynynen tietää, kuinka raadollista kiertuelämä on.

Kuva Mika Vuoto

Jouni Hynynen (kesk.) on keikkaillut yli 15 vuotta, eikä paluu arkeen pitkän kiertueen parrasvaloista ole aina niin yksinkertaista. Kotiteollisuuden perustaja, laulaja, kitaristi ja perheenisä kertoo, miltä tuntuu palata kotiin bändin keikkakiertueelta.

– Mie oon ainakin takki tyhjänä. Flegmaattinen. Alkuviikko menee sellaisessa välitilassa ennen kuin pystyn tekemään kunnolla arjen hommat. Olo on tyhjä ja vähän hämmentynyt.

– 7-vuotias tyttöni ei ehkä tajua, miksei tuo jätkä innostu, kun hän hyppii selkäni päällä. Vaimo tietää, miksei toinen puhu ja antaa olla.

Viime syksynä Kotiteollisuus oli tien päällä pisimmillään yhdeksän päivää. Yleensä keikat ovat viikonloppuisin, ja viikot ollaan kotona.

– Kotona välillä käyminen onkin ongelmallista, koska sitten on taas helvetin vaikea lähteä keikalle. Olemme kaikki perheellisiä ja kotonakin on hommia.

Supermies-asenne toimii

Lappeenrantalainen muusikko pitää huolta työkunnostaan.

– Oon vanha mies, jo 42, ja välillä oon väsynyt. Pidän kuitenkin itsestäni huolta. Himassa käyn lenkillä ja salilla, jotta pää ja kroppa pysyy kondiksessa. Se on elintärkeää mulle.

Pelottaako kiertue-elämän rankkuus?

– En ole niin vakavasti osannut ajatella... Mulla varmaan pää tilttais enemmin kuin kroppa. Olotila on niin omituinen, kun keikalta hypätään arkeen. Se on valtavan iso loikka. Kun kiertueen jälkeen herää sunnuntaina kotona, on helppo vaipua depressioon. Mutta olen ajatellut, että olen supermies, joka pystyy kaikkeen. Häikäilemätön yli-ihmisen asenne. Tämä asenne toimii myös.

Hynynen pitää mielessä sanonnan, joka palauttaa takaisin maanpinnalle.

– Aplodit alkaa lavalta ja loppuu kotiovelle.

Tissuttelu vie soitosta imuvoiman

Kotiteollisuus keikkailee parhaillaan ja kiertue on kulkenut nimellä Alkoholistit omilla nimillään. Bändin keikkailuun alkoholi kuuluikin aikoinaan vahvasti. Tissuttelu alkoi heti aamusta. Nykyään soitto sujuu paremmin selvinpäin.

– Pakonomaisesti ei enää ryypätä. Tissuttelusta tulee veltto fiilis, kun keikka on vasta puolilta öin. Sanomme, että ”jätkät on pumpulissa”. Soitossa ei ole imuvoimaa. Ite oon huomannut, kun on imuvoimaa, tulee tunne, että mie osaan tämän homman aika tyylikkäästi.

No, toki poikkeuksia on kuulemma joskus. Ja houkutuksia.

– Tylsintä on odotella keikan alkua soundcheckin jälkeen. Siinä on vaarana, että voi sortua pieneen tissutteluun. Keikan jälkeen voin ottaa kunnon lärvit, jotta saan nukuttua.

Uusi levy tulee näillä näkymin syksyllä

Bändin rumpali Jari Sinkkonen (vas.) ja Hynynen ovat tuttuja jo hiekkalaatikolta. Basisti Janne Hongisto tuli samalle luokalle 1980-luvun alussa. Kaverit tuntevat toistensa sielunelämän, eikä tappeluita synny tiivilläkään keikkakiertueella. Luonnotonta, myöntää Hynynen.

– Kevyt kenttävittuilu kuuluu kuitenkin asiaan. Se on karjalaista rakkaudella vittuilua.

Kotiteollisuus on tänä keväänä sovittanut yhteen keikkailun ja levyn tekemisen. Studiossa on äänitetty Sotakoira II -levyä.

– Soitamme muiden biisejä. Mukana on iskelmää, punkkia ja progea.

Näillä näkymin levy julkaistaan syksyllä. Sitä ennen tamperelaiset pääsevät nauttimaan Kotiteollisuuden imuvoimasta livenä Klubilla 27. huhtikuuta.

Kotiteollisuus 

Jaa

Viimeksi päivitetty 28.05.2012 16:36