Keskustori.fi

Rinna Paatso joutuu musikaaliroolissa rankan ja koskettavan valinnan eteen

Veriveljet-musikaali koskettaa Tampereen Teatterissa: ensi-ilta 5. syyskuuta. 

Veriveljet-musikaali on unohtumaton kertomus veljeydestä ja ystävyydestä, kohtalon vääjäämättömyydestä ja rakkaudesta. Musikaali saa ensi-iltansa Tampereen Teatterissa keskiviikkona 5. syyskuuta.

Freelancer-näyttelijä Rinna Paatso (yllä) näyttelee äidin roolia.

Kerrotko hieman roolistasi ja näytelmästä?

– Olen rouva Johnstone. Hän on hyvä ihminen, mutta elämä on kohdellut häntä kaltoin. Hänellä on monta lasta ja musikaalin alussa hän odottaa kaksosia. Elämänvaihe on sellainen, että hän joutuu luopumaan toisesta lapsesta. Toinen pojista menee rikkaaseen perheeseen ja toinen jää hänelle köyhään perheeseen. Pojat kohtaavat sattumalta aina välillä toisiaan.

– Näytelmän ensimmäinen kuva on, että pojat ovat kuolleita. Siitä kelataan taaksepäin, mitä on tapahtunut.

– Tämä on minulle kuin Sofien valinta. Kun luin käsikirjoituksen, ensimmäinen asia mikä tuli mieleeni oli elokuva Sofien valinta. (Elokuvassa Sofien on pakko valita, kumpi lapsista joutuu keskitysleirillä kaasukammioon.)

– Tämä on iso musikaalirooli ja toivon, ettei jää viimeiseksi. Tämän ikäisenä (43) ei enää naisrooleja niin löydy. Alun perin Mari Postin piti näytellä rooli, mutta hän tuli raskaaksi. Koelaulujen kautta sain roolin. Hienoa päästä lavalle kunnolla revittelemään.

Kuvassa Rinna Paatso (vas.), Jussi Selo ja Elina Rintala. Kuva: Harri Hinkka. 

Mikä on ollut haastavinta?

– Haastavinta on laitosteatterin työajat. Kymmenenvuotias tyttäreni on Helsingissä ja minä olen asunut täällä Tampereella harjoitusten aikana. Se on ollut rankkaa.

– Musikaali on koskettava ja siinä näytellään hyvin voimakkaita, rankkoja tunteita. Lisäksi kun takana on vielä pitkiä päiviä, olo on välillä väsynyt. Mutta työporukka on niin hemmetin hyvä ja he ovat ottaneet minut ihanasti vastaan. Täällä ei ole yhtään nirppanokkaa, paitsi minä joskus.

Ensi-ilta on keskiviikkona, millaiset ovat fiilikset tällä hetkellä?

– Ensimmäinen läpimeno viime viikon tiistaina osoitti, että rupean rauhoittumaan. Pala palalta tämä rakentuu. Olen hätähousu, enkä maltaisi harjoitella, vaan haluaisin että on heti valmista. Mutta luottavaisin mielin olen. Onko sinulla mitään rituaaleja ennen lavalle menoa?

– Haluan aina itse meikata itseni ja laittaa hiukseni. Se on paras keino keskittyä. Muuten minulla ei ole rituaaleja. Tosin nyt minulla on kädessäni tyttäreni tekemä onnenamulentti.

Mitä muuta syksyysi kuuluu?

– Teatterin lisäksi olen äänityöläinen. Teen paljon mainoksia sekä dubbausta piirrettyihin. Hienoa kuuluu syksyyn. Nyt odotan, että pääsen ensi-illan jälkeen kotiin tyttäreni luo.

Tampereen Teatteri

Jaa

Viimeksi päivitetty 04.09.2012 18:43