Keskustori.fi

Tanssiteatteri MD:n uusin teos Klaffi vie elokuvan maailmaan

Pariskunta Anu Castrén ja Sulevi Sihvola molemmat rakastavat sanatonta taidemuotoa. He kertovat, mikä puolison tanssissa lumoaa.

Esityskuvat: Ari Ijäs.

Tanssiteatteri MD:ssä sai ensi-iltansa perjantaina 30. marraskuuta Klaffi. Tanssiteos vie mustavalkoisen ranskalaiselokuvan tyylikkääseen eleganssiin ja 50–60-luvun menevään svengiin. MD:n sivuilla kerrotaan, että Klaffi kertoo elokuvan tekemisestä pilke silmäkulmassa tunnelmoiden ja tutkien elokuvakerronnan aineettomuuden ja tanssin lihallisuuden rajapintoja. Klaffi on jatkoa teokselle 400 askelta. Koreografia on Mari Rosendahlin käsialaa.

Klaffissa tanssivat Anu Castrén, Anniina Kumpuniemi, Samuli Roininen ja Sulevi Sihvola.

Freelancer-tanssija Castrén ja MD:n tanssija-koreografi Sihvola (yllä) ovat avopari. Ihan pakko kysyä, että menevätkö työt kotiin ja ruoditteko niitä ruokapöydän äärellä?

– Jos tanssisimme eri teoksissa, puhuisimme enemmän kuin nyt. Klaffista tulee puhuttua täällä töissä, toteaa Sulevi Sihvola.

Millaisia rooleja teillä on Klaffissa?

– Klaffi on neljän hengen nykytanssiteos. Siinä ei varsinaisesti ole rooleja, mutta merkitystä on, onko nainen vai mies. Teoksessa on erilaisia suhteita sekä jännitteitä naisen ja miehen välillä. Dramatiikkaa!, kertoo Anu Castrén.

Tanssijat Anniina Kumpuniemi (edessä), Sulevi Sihvola, Samuli Roininen ja Anu Castrén.

Kenelle erityisesti suosittelette esitystä?

– Klaffi on visuaalisesti aika hieno. Kaikille, jotka tykkäävät katsoa esityksiä, miettii Anu.

– Jos tykkää 50- ja 60-luvun visuaalisista elokuvista, tykkää varmaan tästäkin. Tähän on löydetty sitä samaa tunnelmaa. Erityismaininta on pakko sanoa musiikista, jonka on säveltänyt Jussi-Pekka Nuto, lisää Sulevi.

Tunnette toisenne paremmin kuin hyvin. Onko siitä hyötyä vai haittaa töissä ja tässä tanssiteoksessa?

– Vitsinä voisi sanoa, että riskinä on, riita jatkuu töissä, heittää Sulevi. Hän toteaa heti perään, että kommunikointi ja lähelle meneminen on helpompaa sekä se, että uskaltaa päästää toisen lähelle.

– Tässä teoksessa on ihan fyysisesti heittoja ja on helpompaa heittäytyä, kun tuntee toisen, lisää Anu.

Kuvassa Sihvola, Castrén ja Roininen.

Mikä puolisosi tanssissa lumoaa?

– En tiedä, saanko sen sanallistettua. Yksi syy, miksi valitsin tanssin on juuri se, että se on sanaton taidemuoto, miettii Anu.

– Voit sanoa, että olen täydellinen, yrittää Sulevi nauraen.

– Se on hienon näköistä, kun tommoinen mies liikkuu, kiteyttää Anu.

– Sitä on tosiaan vaikea sanoa sanallisesti, kun tanssi on siinä hetkessä koettua. Anun tanssissa lumoaa pehmeys, liikkeen virtaus ja pysähtymättömyys.

– On nautinto katsoa, kun tuttu henkilö tekee lavalla jotain arvaamatonta ja yllättävää, lisää Anu.

– Aina kaadun jonnekin päin, hymyilee Sulevi.

Tanssiteatteri MD

 

Jaa

Viimeksi päivitetty 30.11.2012 21:57