Keskustori.fi

Ujosta, pienestä tytöstä tuli tanssija-koreografi

Mari Rosendahl taiteilijatapaamisessa torstaina 22. maaliskuuta.

Esityskuva Harri Hinkka

Tanssi on elämäntapa Mari Rosendahlille. Mitä tanssija, koreografi, äiti ja avovaimo kertoo elämänsä tähän astisista kohokohdista? Kuinka tanssi vei mennessään?

5–10-vuotiaana...

Kohokohtani tanssissa oli, kun pääsin 9-vuotiaana edistyneiden balettiryhmään Tampereelle, ja ryhmämme pärjäsi muun muassa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla, missä voitimme karaktääritanssin.

Synnyin vuonna 1968 Nokialla, missä asuin lapsuuteni ja nuoruuteni. Seurasin kaksi vuotta vanhemman siskoni Hannan jalanjälkiä, ja menin 8-vuotiaana Anneli Suovan balettikouluun. Olin jo kokeillut siskoni kärkitossuja, ja olin hyvin pettynyt, kun niillä tanssittiin vasta toisena vuonna.

Pukeuduin usein vanhempieni asuihin ja esiinnyin kotona vanhemmilleni ja vieraille. Peruskoulun ala-asteella teimme luokkakaverini kanssa koreografioita ja näyttelimme, vaikka olin luokan ujoimmasta päästä.

Kohokohtani muussa elämässäni oli, kun saimme siskoni Hannan kanssa kauan vongatun koiranpennun.

Mari Rosendahl baletin lumoissa.

10–20-vuotiaana...

Kohokohtani tanssissa oli, kun 14-vuotiaana pääsin Suomen Kansallisoopperan balettikouluun Helsinkiin.Sinne haki 84 opiskelijaa ja vain neljä valittiin. Siskoni oli jo aikaisemmin päässyt sinne sisään. Asuimme kaksiossa Konalassa siskoni, minä sekä Kuopiosta lähtöisin olevat sisarukset Sini ja Kare Länsivuori. Olimme vain 14–16-vuotiaita. Ensimmäinen vuosi oli rankka, kun maalainen tuli kaupunkiin.

Olin siellä kolme vuotta, mutta sitten polveni alkoivat reistailemaan. Lääkäri oli sitä mieltä, että mikäli jatkan tanssimista niin kovassa ammattimaisessa tahdissa, polveni eivät tule kestämään. Lopetin baletin, ja neljään kuukauteen en tanssinut yhtään. Olin töissä Benettonilla ja McDonaldissa. Sitten siskoni houkutteli minut Tampereen Työväen Teatteriin, joka haki tanssijoita.

Kohokohtani muussa elämässäni oli purjeveneen osto. Teen ratkaisut usein tunnepuolella, ja silloisen poikaystäväni kanssa ostimme purjeveneen, vaikka en edes osannut purjehtia. Purjehtiminen on paras rentoutumismuoto. Siinä on luonto, vesi ja hiljaisuus. Purjevene on vieläkin tallella.

20–30-vuotiaana...

Kohokohtani tanssissa oli Tanssiteatteri Danscon perustaminen vuonna 1988 sekä yhdistyminen Tanssiteatteri MD:ksi, koska se mahdollisti vakituisen kuukausipalkan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kun tanssin Danscossa, teattereissa ja oopperoissa Tampereella ja välillä Helsingissäkin, esityksiä saattoi olla päivässä neljäkin. Onneksi olen niistä ajoista viisastunut, vaikka hauskaa se oli. Ensimmäinen nykytanssikoreografiani oli Ice, Ice Baby.

30–40-vuotiaana...

Kohokohtani tanssissa oli, kun koreografioitani on päässyt ulkomaisille teatterifestivaaleille.

Kohokohtani muussa elämässäni oli, kun sain nyt 2,5-vuotiaan Nelly-tyttäreni 40-vuotiaana. Keikkamatkoilta olen tuonut Nellylle erilaisia soittimia, mutta soittamisen sijaan Nellyn geeneissä taitaa virrata tanssijan veri. Jo noin puolitoistavuotiaana hän halusi ja jaksoi katsoa Tanssiva Muumilaakso -tanssiesityksen, mikä kestää lähes tunnin.

Tällä hetkellä arvostan tanssin lisäksi arkisia asioita elämässäni, kuten terveyttä, rakkautta ja että olisi joskus aikaa ystäville. Tanssi on minulle elämäntapa, ja se tulee aina kulkemaan rinnallani.

Tanssija-koreografi Mari Rosendahlin taiteilijaesittely on torstaina 22. maaliskuuta kello 18 Tanssiteatteri MD:n Hällä-näyttämöllä. Taiteilijatapaamisen jälkeen kello 19 Rosendahl tanssii Samuli Roinisen kanssa esityksen 400 askelta (yllä), jonka koreografia on Mari Rosendahlin käsialaa. Tanssiesityksen jälkeen on vielä mahdollisuus jäädä yleisökeskusteluun.

400 askelta 

Mari Rosendahl 

Jaa

Viimeksi päivitetty 25.05.2012 12:47